Nyt alkaa olla pimein aika käsillä. Päivä ei valkene välttämättä ollenkaan. Itseäkin väsyttää koko ajan, eikä jaksaisi enää yhtään korona-uutistakaan nähdä eikä kuulla. Kyllästyttää. Haluaisikin vain vetäytyä talviunille ja sulkea kaiken sen pois, mitä pesän ulkopuolella tapahtuu. Ihan kaiken.

Herttainen pyhäaamu, rauha ja hiljaisuus, oma hetki taas ajatuksiensa kanssa. Jotenkin haluaisin muistuttaa tänään itseäni siitä, kuinka tärkeää onkaan osoittaa välittämistään ja hellyyttä läheisilleen joka päivä, edes jollain pienelläkin tavalla. Nämä rakkauden osoitukset toisillemme kun ovat myös hyvin helppo unohtaa jokapäiväisen elämämme...

On hyvä, jos osaa kokea tyhjyyttä itsessään ja elämässään. Toisinaan täytyykin olla niin. Kuinka sitten voi olla täynnä ei mitään? Itselläni se on sekoitus tylsyyttä ja odotusta. Se on tunne, että minulla ei ole mitään annettavaa eikä otettavaa. Mitään näettävää eikä koettavaa, kaikki on vain yksinkertaisesti tasan. En ole iloinen enkä surullinen....

Onko kauniimpaa taidetta kuin luonnon yksityiskohtaiset ja täydelliset siveltimen sipaisut tai musiikki, joka tuulessa soi? Tuo elävä taideteos silmien edessä kun avautuu kaikessa hiljaisuudessa, on se hyvin yksityinen ja henkilökohtainen kokemus koko kauneudessaan ja herkyydessään. Itse saan näistä hetkistä todella paljon valovoimaa sisimpääni ja...