Kaunista ja herkkää

20.10.2020


Kun elämä pysäyttää


Onko kauniimpaa taidetta kuin luonnon yksityiskohtaiset ja täydelliset siveltimen sipaisut tai musiikki, joka tuulessa soi? Tuo elävä taideteos silmien edessä kun avautuu kaikessa hiljaisuudessa, on se hyvin yksityinen ja henkilökohtainen kokemus koko kauneudessaan ja herkyydessään. Itse saan näistä hetkistä todella paljon valovoimaa sisimpääni ja ymmärrän hyvinkin konkreettisesti luonnon tärkeyden ja suuren ihmeen, jota meidän ihmisten tulisi kaikessa olemisessamme ja elämisessämme vaalia. Sydämissämme asuu tuo kunnioitus ja ihailu jo ihan luonnostaan, koska olemme itsekin osa tuota kaikkea. On hienoa toisinaan saada kokea tuo kosketus kaikkeuteen, tuntea olevansa yhtä sen kanssa. Tuossa kokemuksessa ei ole mitään ylimääräistä eikä turhaa, on vain hetki, läsnäolo ja rakkaudellinen tunne sydämessä kaikkea kohtaan.

Näissä herkissä hetkissä on hyvin helppoa ja vaivatonta saada kosketus omaan sieluunsa. Ottaa yhteyttä itsensä korkeampiin ja syvempiin tasoihin, sen enempiä yrittämättä. Riittää, kun vain on. Kaikki tapahtuu hyvinkin luonnostaan, kun ei liikaa järkeile eikä ajattele, antaa vain tuon kauneuden ja estetiikan viedä mukanaan. Nauttii tuosta hetkestä sydämestä käsin ja antaa itsellensä luvan herkistyä sen kaiken kauneuden edessä.

Silloin on myös helppo uskoa ja muistaa, että tämä sama kauneus asuu yhtälailla meissä itsessämme ja toisissa. Ja nämä välähdyksen omaiset hetket, kun elämä pysäyttää ihmeellisyydessään, raottavat myös ovea omaan täydelliseen ja rakkaudelliseen sieluumme.


-Sanna-




T A K A I S I N   B L O G I K I R J A A N