Iloon ja rauhaan

14.06.2021

Yhdessä


Kesä ja helle meitä nyt hellii... Nauttikaamme siitä. On aika ladata akkuja varastot täyteen. Keskittyä iloon ja rauhaan itsessä, kaikesta huolimatta. Ehtii murehtia sitten taas syksyllä. Valo ja kauneus ympärillä on nyt se, mistä tulisi ammentaa. Samaan hengenvetoon muistutan itseäni myös siitä, että pitäisin kuitenkin mielen kirkkaana ja sydämen avoimena omille tulevaisuuden visioilleni. Hyväksyen tämän hetken, vastaan taistelematta.

On tärkeä ymmärtää, että vastarannan kiiski on se, joka ikänsä sinnittelee ja taistelee virtausta vastaan. On aikoja, jolloin täytyy vain ajelehtia ja keskittyä olemaan. Samalla kuitenkin löytää ja nähdä selkeänä omat tärkeät päämääränsä, johon on matkalla. Uskoen itseensä ja siihen, että on ansainnut juurikin sen kaiken, josta sydän on uneksinut ja uneksii. Keskittyä iloon ja rauhaan murheiden ja epäkohtien sijaan. Koska elämässä energia usein vetää puoleensa lisää kaltaistansa energiaa, on tärkeä oikeasti sisimmässään harjoitella löytämään niitä ilon ja onnen aiheita, joista saa olla kiitollinen tai joista yksinkertaisesti vain nauttii. Tästäpä siis, taas kerran, muistutan itseäni.

Samalla olen oivaltanut myös sen, kuinka tärkeää onkaan, että parisuhteessa kumpikin oikeasti keskittyy tahollaan samaan energiaan ja samansuuntaisiin päämääriin. Puhaltaa siihen kuuluisaan yhteen hiileen. Tulisi pyrkiä ymmärtämään aidosti ne toisen ajatukset ja toiveet, vaikka toisinaan saattavatkin tuntua vierailta tai jopa pelottaviltakin. Yhdessä puhumalla ja näitä tunteita punnitsemalla ja jakamalla asiat usein kyllä pikkuiljaa aukenevat ja sitä ymmärtää, että samalla puolellahan sitä loppujen lopuksi ollaan. Aina.

Elämässä kun ei pääse eteenpäin, ellei ole valmis vapautumaan omista, usein itse luoduista, esteistään ja peloistaan. Nämä ovat myös useimmiten juurikin niitä asioita, jotka saavat vänkäämään väenväkisin virtaa vastaan silloinkin, kun ei ehkä pitäisi. Se on kovin raskasta ja rankkaa niin sydämelle kuin mielelle ja sitä ajautuu helposti pois omasta rauhastaan ja ilostaan. Ja tätä taistelua jos vielä molemmat puoliskot tykönänsä tekee, on se yhteiselon kannalta äärimmäisen raskas taakka kantaa. Mutta tiedän, että nuo peikot ovat nujerrettavissa. Voi, ovat oikeinkin varmasti, sillä rakkaus kantaa aina, vaikka äärettömyyksiin. Mikään ei ole sille liian suuri este eikä mikään rajana silloin, kun kumpikin sitä koko sydämestään vaalii ja siihen yhteiseen rakkauteen uskoo vaikeinakin aikoina. Se vaatii toki yhteistä työtä, työtä ja työtä sekä halua ja turnauskestävyyttä tehdä se työ.

Itse koen, että on ihanaa, kun vierellä on ihminen, jonka kanssa on yhdessä nähty ja koettu jo niin paljon elämän monenmoisia viisteitä. Ja mikä parasta, kaikista niistä on tähän asti selvitty kunnialla ja opittu toisiltamme samalla hyvin paljon. Siksi on ehkä helppokin uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että mitä tahansa elämässä tapahtuukin, me kyllä siitä selviämme, kunhan muistamme keskittyä enemmän siihen hyvään, ilon ja rakkauden lähtökohdista. Yhdessä vapautua peloistamme ja niistä esteistä, jotka vielä ehkä pidättelee ja jarruttelee, jotta uudet yhteiset unelmamme pääsisivät toteutumaan.

Eläkäämme tänään siis ilolle ja valolle, kesän ihmeille, rakkaudelle! Keskittykäämme parempaan huomiseen, nauttien tästä päivästä ja tästä hetkestä, suurempia murehtimatta.


-Sanna-



T A K A I S I N   B L O G I K I R J A A N