Kryonin tarina

20.03.2021

Ajatuksia herättävää


Seuraava tarina on antanut itselleni paljon uskoa  ja luottamusta sekä hyvin syvällistä ymmärrystä elämästä, varsinkin vaikeina hetkinä ja aikoina. Tämä tarina on yksi monista Kryonin opettavaisista kertomuksista. Omasta mielestäni tämä tarina selittää monta asiaa ja antaa moneen kysymykseen myös loogisen vastauksen, toki avoimeksikin vielä paljon jättää. Mutta pohtimisen ja hölskyttelyn arvoista todella ja hyvin voimaannuttavaa. Suosittelen lämpimästi. Toivon, että luet tarinan ajatuksella ja avoimin mielin. Voit myös toki jättää sen lukematta, jos koet, ettei se ole sinua varten.


Angela ja hänen opasystävänsä

(Kryon kirjasta; Kryonin tarinoita, kirjoittanut Lee Carroll 1996, suomenkielinen toteutus Rosendale Books 2006)


Rakkaat ystävät, vieressänne istumassa ja teidän aivan ydinolemukseenne sitoutuneena ovat olennot, jotka te tunnette yhtä hyvin kuin itsennekin. He ovat oppaanne. Jotkut kutsuvat heitä enkeleiksi tai henkioppaiksi, ja he ovat parhaita ystäviänne. He tukevat teitä ilon ja pelon hetkinä, ja heidät on määrätty teille koko elämänne ajaksi ja he rakastavat teitä suuresti. Tämä on kertomus siitä, miten se kaikki toimii, ja se esitetään totuudella ja rakkaudella teidän opiksenne...

Näyttää siltä, että enkeleitä on kolme. Heidät kaikki kutsuttiin suureen tapaamiseen, jossa luotiin suunnitelmaa vapaan valinnan planeetan luomiseksi. Maailmankaikkeus tarvitsi paikan, jossa olennot jäisivät yksin etsimään omaa värähtelytasoaan, niin että maailmankaikkeus - koko maailmankaikkeus - mittaisi tulokset tietyn ajan kuluttua ja tietäisi miten edetä. Tästä tuli siten upean rakkauskokeen mekanismi, ja sanaa koe käytetään tässä vain korkeimpana kunnioituksen ilmauksena.

Angela, yksi näistä enkeleistä, oli erityisen kiinnostunut tästä uudesta planeetasta. Hän kuuli suunnitelmasta ja sanoi, "Tämä on todella kunnioitettava tapahtuma. Haluaisin osallistua siihen." Myös hänen molemmat ystävät päättivät osallistua. Vaikka se vaati paljon valmisteluaikaa ihmisten mittakaavassa, maailmankaikkeuden ajassa (eli "nykyhetkessä") kaikki hujahti kuitenkin hetkessä, kunnes heillä oli edessään suunnitteluistunto.

Ja niin siinä kävi, että Angela, hänen ystävänsä ja muut paikallaolijat, jotka olivat samoin päättäneet osallistua, tulivat osaksi tätä suurta tapahtumaa. He istuivat ja tekivät hienoja sopimuksia itselleen, sillä jokaisen heistä kolmesta oli määrä inkarnoitua tälle uudelle planeetalle, ja planeetalla ollessaan heidän todellinen henkilöllisyytensä KÄTKETTÄISIIN HEILTÄ TÄYSIN. Kokeiden vuorovaikutuksen varmistamiseksi jokainen heidän kohtaamansa koe suunniteltaisiin yhdessä. Niin Angela ja hänen ystävänsä käyttivät paljon aikaa näiden asioiden suunnitteluun. Suunnitelmat ja kokemukset olivat konstikkaita, sillä niihin sisältyi monia muita olentoja Angelan ja hänen ystäviensä lisäksi - kaikki tekivät suunnittelussa yhteistyötä - kaikki työstivät samalla myös itselleen kokeita. Kun oppitunnit ja kokeet oli viimein määritelty, oli toiminnan aika. Monet suunnitteluun osallistuneista olennoista siirtyivät ensin Maan tasolle. Sitten sopivalla hetkellä Angela ja hänen kaksi ystäväänsä siirtyivät Maan tasolle yhdessä.

Angela oli suunnitellut muiden kanssa saapuvansa tänne naisihmisenä. Lisäksi suunnitelma edellytti, että hän voisi kokea väkivaltaisen isän, ja isä oli sopinut esittävänsä tätä roolia hänelle. Lisäksi Angelan oli määrä kantaa raskasta karmaa, sillä heistä kolmesta, jotka päättivät saapua tänne, Angelalla oli pitkän elämänsyklin piirre (hänen universaali piirteensä), joten hän olisi juuri oikea ihminen raskasta karmaa varten. Suunnitelmaan kuului, että 13:na elinvuotenaan Angela saisi tarkoituksenmukaisen kokeen - toisin sanoen, hän menettäisi äitinsä. Hänen äitinsä olento auttoi suunnittelussa ja hyväksyi sen, että tämä piirre ilmentyisi.

Väkivaltainen isä ja äidin kuolema olivat kumpikin hyvin raskaita piirteitä pienelle ihmiselle ja ne oli aseteltu kokonaissuunnitelmassa tarkoituksenmukaisesti paikoilleen. On tärkeää huomata, että tähän ei liity mitään ennaltamääräämistä. Nämä olivat haasteita Angelalle ja hänen ihmisperheelleen. Ne, jotka saapuisivat tänne ja täyttäisivät raskaimmat haasteet hänen ympärillään, tekivät sen omasta valinnastaan ja ennalta sovitusti. Päästyään maahan jokainen heistä voisi halutessaan joko seurata tai olla seuraamatta omaa suunnitelmaansa. Ne tilaisuudet, jotka loisivat näitä asioita, toteutettiin siis yhteisymmärryksellä. Kokeet kiteytyivät siihen, mitä ihmiset tekisivät kullakin tilaisuudella. Jokainen ihminen sai tehdä valintansa täysin vapaasti - käydä suunnitelma läpi tai olla käymättä.

Niin Angela lopulta syntyi Maan tasolle, ja ne kaksi enkeliä, jotka olivat hänen parhaat universaalit ystävänsä, liittyivät hänen seuraansa hänen Maa-oppainaan - molemmat näkymättömiä, mutta hänen seuranaan pitämässä yllä energiatasapainoa, kun hän oli biologisesti elossa. He kulkivat hänen rinnallaan joka askeleella.

Ja niin Angela syntyi ihmiseksi syyskuussa. Suunnitelma eteni oikeaan suuntaan, ja hänen oman karmansa ja hänen ympärillään olevan ryhmän karman asetelmat olivat paikoillaan. Tosiaankin, hänen isänsä näytteli suunnitellun roolinsa, sillä hänen karmansa oli pahoinpidellä Angelaa, kuten hän tekikin, valiten kaikessa astraaliviisaudessaan Angelan karmallisten piirteiden aktivoinnin. Tämä oli koettelemusten aikaa pienelle Angelalle. Hän muistaa piiloutuneensa komeroon toivoen, ettei isä tulisi tuona päivänä kotiin, istuen pimeässä ja ajatellen pelosta täristen mitä voisi tapahtua. Isä tuli kotiin, ja hän rymisteli ympäri taloa humalassa ja vihaisena, kunnes löysi hänen pienen, pimeän piilopaikkansa - ja mitä siitä Angelalle seurasi, ei ollut mukavaa ja synnytti energiaa, joka pysyi hänen mukanaan koko hänen elämänsä. Hän muisti, miltä isä haisi, miltä hän kuulosti, miltä pelko tuntui. Angelaan lyötiin pahoinpidellyn lapsen leima tuona yönä ja sitä seuranneina öinä yhä uudelleen ja uudelleen.

Angela selvisi siitä vain todetakseen, että kolmentoista ikäisenä hänen äitinsä kuoli. Angela murtui täysin, sillä hän ei tiennyt, mitä tekisi tuosta eteenpäin. Hän tunsi itsensä kaikkien hylkäämäksi. Hän pakeni metsään ja istui kannon päällä pitkään, itkien surkeuttaan, että oli aikuisen taakkaa kantava lapsi. Hänen ystävänsä - hänen enkelioppaansa - olivat koko ajan hänen luonaan, antaen hänelle energiaa, pitäen häntä kädestä, valuttaen omia kyyneleitään, rakastaen häntä läpi näiden ihmishengen koettelemusten ja kokeiden.

Hän selvisi näistä ajoista, mutta tapahtui eräs mielenkiintoinen asia. Asetelma oli näet valmis suunnitelman mukaisesti, ja ne, jotka olivat sopineet tarjoavansa näytelmän hänen ympärilleen, olivat vetäneet roolinsa hyvin ja sen myötä luoneet tulevia inkarnaatioita varten uutta karmaa, jonka he kaikki saisivat myös. Mitä Angela tekisi väkivaltaisen isänsä ja varhain posituneen äitinsä karmallisella piirteellä? Mitä se merkitsisi hänelle myöhemmässä elämässä? Hänen karmallinen kokeensa oli luotu, ja se oli nyt paikallaan.

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, Angela etsi heti aikuistuttuaan itselleen kumppanin, joka oli aivan kuin hänen isänsä. Enkeliystävät hänen ympärillään tiesivät mistä tämä johtui, ja he tukivat häntä näiden aikojen läpi. Kävi ilmi, että myös tämä kumppani pahoinpiteli häntä.

Niin tämän matkan varrella tuli aika, jolloin tuo kumppani viimein lähti, ja Angela huomasi tulleen taas hylätyksi. Hänen väkivaltainen isänsä oli hylännyt hänet perheen yhtenäisyyden puitteissa, hänen äitinsä oli hylännyt hänet kuolemassa ja nyt hänen kumppaninsa oli hylännyt hänet rakkaudessa. Angela oli tullut elämässään risteyskohtaan! Kääntyisikö hän sisäänpäin ja syyttäisi Jumalaa ahdingostaan? "Näyttelisikö" hän uhriroolia tästä eteenpäin? Angelalla oli valinnan mahdollisuus - se olisi virstanpylväs siitä, miksi hän alkujaan tuli Maahan. Se mitä hän nyt tekisi, vaikuttaisi koko planeettaan.

Keskellä tätä koetta Angela sai kipinän aloittaa itsetutkiskelun. Hänen viisautensa, joka oli syntynyt pakosta käsitellä kuolemaa ja pahoinpitelyä varhaisiällä, antoi hänelle yleiskuvan, joka auttoi häntä tyynnyttämään reaktioitaan elämänsä koettelemuksiin. Tämä innosti häntä ympäröiviä enkelioppaita! He tiesivät, että jotain oli tapahtumaisillaan. Tosiaankin, Angela alkoi katsoa sisäänpäin nähdäkseen, kuka hän todella oli, ja hän aloitti henkisen tien, joka lopulta johtaisi rauhalliseen elämään - ja anteeksiantoon niille, jotka olivat satuttaneet häntä niin monin tavoin. Tämän myötä hänen karmansa alkoi hälvetä... ja Angela kohotti värähtelyään, mikä vaikutti kaikkiin ihmisiin kaikkialla.

Niin Angela kuoli 83. elinvuotenaan, saatuaan päätökseen maallisen inkarnaationsa, joka oli arvokas hänelle ja kokonaisuudelle. Hänen itsetutkiskelunsa oli jatkuvasti kohottanut planeetan värähtelyä, ja hän suhtautui rauhallisesti omaan kuolemaansa.

Rakkaat ystävät, tässä vaiheessa tarinasta tulee mielenkiintoinen, sillä koettuaan kuoleman ja käytyään luolassa Angela saapui suureen kunniasaliin. Te ihmiset täällä ette ole koskaan nähneet mitään tällaista Maassa, ettekä voisi koskaan muistaa sitä aiemmasta, sillä se on suljettu pois muististanne. Mutta minä kerron teille, rakkaat ystävät, että tämä on se paikka missä te saatte värinne joka kerta päättäessänne inkarnaation. Tämä on se paikka, missä saatte kunnian nauhat, joista koko maailmankaikkeus näkee, mitä te olette ansainneet. Sillä minne ikinä tämän jälkeen menettekin, kaikki universaalit olennot tunnistavat näiden nauhojen perusteella, missä te olette olleet. Ja tämä vapaan valinnan planeetta, jolle te ilmoittauduitte vapaaehtoisesti, tullaan muistamaan ja sitä tullaan kunnioittamaan ikuisesti. Monet haluavat keskustella kanssanne pitkään ja pyytää teiltä tarinoita siitä, millaista oli olla osa suurta Maaksi kutsuttua projektia.

Muut pitävät teihin etäisyyttä ja kunnioittavat teitä kaukaa - ja kaikki rakastavat teitä rakkautenne ja uhrauksienne tähden. Sillä se, mitä Maassa tapahtuu, vaikuttaa koko maailmankaikkeuteen.

Siksi Jumala kunnioittaa teitä niin paljon! Sillä tämä, rakkaat ystävät, on sitä työtä, jota olette päättäneet tehdä. Ja vaikka se voi kuulostaa teistä suureelliselta, tähän väriseremoniaan osallistuu kymmeniä miljoonia olentoja, kaikki yhdellä kertaa suuressa salissa juhlistamassa sitä kunniaa, joka teille jokaiselle on suotu. Sillä tämä on uusi kunnianauha, jollaista ei maailmankaikkeudessa koskaan ennen ollut. Te, jotka inkarnoidutte tälle planeetalle yhä uudestaan ja uudestaan, olette ainutlaatuista olentojoukkoa - niitä, jotka jonottivat tätä tarkoitusta varten - ja teidän prosessinne täyttää meidät (Kryon-ryhmän) suurella kunnioituksella. Siksi me istumme teidän jalkojenne juuressa. Siksi me rakastamme teitä niin!

Angela seisoi suuren yleisön edessä ja vastaanotti värinsä, ja hänen enkelioppaansa juhlivat hänen rinnallaan, ja heitäkin kunnioitettiin toisilla väreillä. Tämän kunniaseremonian jälkeen Angela oli yksin ystäviensä kanssa. He alkoivat jutella yhdessä niistä ihmeellisistä asioista, joita he olivat nähneet Maa-planeetalla ollessaan. Hänen ystävänsä, oppaat, alkoivat puhua hänelle heidän pitäessään kuvainnollisesti toisiaan kädestä, hyppien ylös alas, telmien ja leikkien galaksien valot taustanaan.

"Angela, muistatko sitä aikaa, jolloin piileksit isältäsi komerossa? Muistatko, kun istuimme rinnallasi ja pidimme sinua kädestä ja halasimme sinua? Muistatko sen? Me syötimme sinulle energiaa, jotta selviäisit siitä. Me rakastimme sinua varauksettomalla rakkaudella. Me pidimme sinua pystyssä, kun olit liian heikko vastustamaan. Me halasimme sydäntäsi, kun luulit sen särkyvän hämmennyksestä." Ja Angela vastasi, "Voi, kyllä, muistan sen. Rakkaat ystävät, kiitos teille rakkaudestanne. Minä muistan sen - kyllä!"

"Angela", he kysyivät, "muistatko hetken, jolloin rakas äitisi kuoli, ja sinä istuit yksin metsässä kannon päällä ja ihmettelit, mitä elämä voisi sinulle tarjota - mihin sinä ehkä menisit ja millainen tulevaisuudestasi tulisi? Muistatko, kun me istuimme tuolloin vieressäsi ja pidimme sinua kädestä ja annoimme sinulle energiaa ja rakastimme sinua? Muistatko ne ylimäräiset kyyneleet, jotka olivat meidän, ja kuinka jaoimme taakan? Muistatko sen?" Ja Angela sanoi, "Voi, kyllä, muistan sen. KYLLÄ!"

Ja hänen ystävänsä kysyivät vielä häneltä, "Angela, muistatko ne hienot hetket, jolloin juhlimme häitäsi ja miten iloinen olit nuoruudessasi? Muistatko silloisen ilosi ja onnesi? Me pidimme sinua kädestä ja halasimme sinua ja lähetimme sinulle energiaa ja tanssimme kanssasi. Muistatko sen?"

"Voi kyllä, rakkaat ystäväni, minä muistan", Angela vastasi. "Eikö ollutkin hieno hetki?" Sitten yhtäkkiä Angela oli hiljaa. Hän puhui huolestuneena. "Kaikkina noina aikoina, ystäväni, en koskaan tunnistanut läsnäoloanne, kertaakaan. En koskaan sanonut, että olin teille kiitollinen. Jotenkin tiesin, että olitte paikalla. Te olette parhaat ystäväni, mutta en koskaan sanonut rakastavani teitä." Ja hänen ystävänsä hypähtivät ylös ja sanoivat, "Angela, muistathan, että sinä olit ihmisyyden kaksinaisuudessa. Sinä olit oppitunnin siunatussa tilassa. Sinä olit keskellä sovittuja kokeita. Älä ole itsellesi niin ankara, sillä sinä olit, ja OLET YHÄ, mahtava! Juuri kokemamme juhla kunnioitti matkaa ja ponnisteluja. Meidän silmissämme ei ole mitään epäonnistumista, vain ihailua matkan takia."

Angela ymmärsi heidän huomioidensa tarkoituksenmukaisuuden ja silti jokin hänen sisällään sai hänet sanomaan, "Jotain on vielä tekemättä." Sen myötä täydessä yhteisymmärryksessä ympärillään olevien kanssa, hän sanoi, "TEHDÄÄN SE VIELÄ UUDESTAAN! Palataan takaisin Maahan! Ja ehkä sitten tällä kertaa minä näen teidät ja tiedän keitä te olette. Eikö se olisikin hienoa?!"

Niin me jätämme tarinan siihen, että Angela palaa suunnitteluistuntoon ystäviensä kanssa nähdäkseen, voisiko hän osallistua uudelleen ihmisyyden oppitunneille, selviten siitä tällä kertaa vielä paremmin. Sellainen on se mekanismi, joka saa teidät kaikki tulemaan takaisin yhä uudestaan ja uudestaan. Sillä se työ, jota te teette Maan hyväksi, on rakkauden työtä ja se on hyvin merkityksellistä ja tärkeää. Kun ette ole täällä niillä tuoleilla, joilla nyt istutte, ettekä niissä kehoissa, joita nyt asutatte, teillä on Jumalan tasapainoinen mieli ja te tiedätte miten kunnioitettavia nämä mainitsemani asiat ovat!

Voi rakkaat ystävät, jos te voisitte nähdä sen, mitä Kryon näkee, te näkisitte huoneen täynnä niitä, jotka rakastavat teitä ja jotka ovat kirjaimellisesti kiinni teissä. Kyllä, minä puhun teistä jokaisesta. Ja niille teistä, joilla ei mielestään ole mitään näistä enkeleistä tai oppaista, me annamme teille tämän lahjan: Myöhemmin tänä iltana, kun olette yksin, uskaltakaa pyytää niitä, jotka ovat olleet kanssanne kaikki nämä vuodet, antamaan teille pieni halaus. Sallikaa itsenne tuntea heidän tunteikas läsnäolonsa. Kun ihminen tekee näin, se on suuri kunnia teitä ympäröiville oppaille ja enkeleille! Teillä ei ole aavistustakaan, kuinka paljon he iloitsevat pyynnöstänne ja tulette tuntemaan suurta siipien havinaa. Kun alatte hyväksyä ne, joita olette kuljettaneet mukananne syntymästänne lähtien parhaina ystävinänne, teidän elämänne alkaa muuttua. Uskokaa se.

Ja niin se on.

Lee Carroll on kirjoittanut KRYON-kirjasarjan, rakkaudentäyteisen teossarjan, joka välittää hyviä uutisia Maa-planeetalle.