Sydämeeni joulun teen

14.12.2020

Punaisin rakkauden aatoksin


Punainen on juurichakran väri. Se on syvä, lämmin ja jollain lailla alkukantainen. Ja niinkuin perinteinen tummanpunainen ruusu on syvimmän rakkauden viesti ja symboli meille ihmisille, vie joulu myös meidät tuon tärkeimmän ja vaikuttavimman tunteen äärelle. Rakkaus on kaiken alku ja juuri, se on helpoin ja vaikein tunne yhtäaikaa ja sen muodot sekä kasvot ovat hyvinkin moninaiset.

Itse puhun nykyään mielummin ihmisen omasta sisäisestä rakkaudesta, tuosta universaalista kaiken kattavasta pyyteettömästä rakkaudesta kuin romanttisesta rakkaudesta, johon usein on helpointa rakkaus yhdistää.

Romanttinen rakkaus kun on vain yksi viiste rakkauden timantissa, joskin mukanaan se usein kantaa myös jotain suurempaa. Romanttinen rakkaus itsessään on kuitenkin hyvinkin ehdollista. Siinä herkästi olettaa ja odottaa toiselta jotakin. Se myös aiheuttaa helposti riippuvuutta ja luo tarpeen, jonka uskoo vain tuon yhden ihmisen pystyvän täyttämään. Sen huumaavaan vaikutukseen on erittäin helppo hukuttautua ja antaa sen viedä täysin mukanaan. Eikä siinä tietenkään mitään väärää ole. Ei. Rakastuminen on mielestäni yksi kauneimpia ja koskettavimpia kokemuksia meidän ihmisten elämässä. Ja sen tarkoitus on lienee johdattaa meidät itsemme ääreen. Miltä se tuntuukaan, kun löytää vihdoin sen oman sielunkumppaninsa tai kaksoisliekkinsä, toisen puoliskonsa! Kohtaa ihmisen, jota on uskonut etsivänsä koko elämänsä! Tuntuu kuin kaikki olisi täytetty, etkä koskaan enää mitään muuta kaipaisikaan. Onhan se yksinkertaisuudessaan vain niin ihanaa!

Mutta, mutta... Mitäpä, jos sittenkin, jos loppujen lopuksi kuitenkin, se etsimäsi tärkein ihminen, syvin rakkauden lähteesi tosiaan oletkin sinä itse? Me ihmiset kun niin usein haemme mielellämme vastauksia ja ratkaisuja itsemme ulkopuolelta, eikö? Ja melkein aina, me kipuilemme myös tuossa läheisimmässä rakkaussuhteessa eniten. Varsinkin, jos olemme lähteneet etsimään siitä sitä pelastajaa ja jonkin puuttuvan palan paikkaajaa.

Ja niin on, että jossain kohtaa sinun on pakko mennä peilin eteen ja tunnustaa itsellesi, että olet asettanut rakkaallesi täysin mahdottoman tehtävän. Hän ei yksinkertaisesti voi täyttää täysin tyydyttävästi sinun rakkauden kaipuutasi, eikä niinkään parantaa haavojasi. Sen, minkä rakastettusi kyllä pystyy tekemään, ja yleensä tekeekin, on toimia peilinäsi ja keskeneräisten kipupisteiden esiin tuojanasi. Ja se onkin itseasiassa yksi suurimmista rakkauden teoista, jonka voi toiselle ihmiselle tehdä. Kyllä, niin pahalta kuin se usein käytännössä tuntuukin.

On siis suuri ihme, kuinka elämä johdattaa tiellemme tietyt ihmiset ja tilanteet. Tai kuinka rakkaus on yksinkertaisesti vain niin kaiken kattavaa. Ja kuinka vain joulunpunainen kaunis ruusu sai minut näitä tänään pohtimaan.

Siksi sanonkin sinulle, ystäväin. Mene rauhaasi, itseesi, hiljaisuuteen. Löydä sieltä rakkaus ja valo. Tee joulu sydämeesi. Tee vaikka vuoden jokaisena päivänä. Sieltä käsin se heijastuu aina aidoimpana ja kirkkaimpana niin rakkaillesi, läheisillesi kuin kaikille niille, joita tielläsi kohtaat.



-Sanna-




T A K A I S I N   B L O G I K I R J A A N