Syvän rauhan löytäminen

27.10.2021


Itsensä kanssa oleminen

Voi, nyt sen ymmärrän! Tätä minä olen todella kaivannut ja tarvinnut, nimittäin itseni kanssa olemista, oikein kunnolla ja ajan kanssa! Olen niin onnellinen, että elämä ja sietokykyni tavallaan pakotti minut tähän tilanteeseen. Sillä nyt olen löytänyt pitkästä aikaa taas sisimpäni luokse. Ihan todella oikeasti löytänyt sen osan, joka olen! Onkin ollut jo ikävä tuota lempeää ja sydämen viisaudella rakastavaa minua. Sitä, joka näkee sen kauniin ja hyvän kaiken takana, syvästä rauhasta käsin. Sitä, joka uskoo elämään ja sen kaikkivoipaan energiaan joka solulla. Ymmärtää taas sen, kuinka äärettömän helppoa on itseään huijata pikavisiiteillä itsensä luona. Nämä käynnit kun eivät kuitenkaan auta kuin hetkellisesti.

Ihminen tarvitsee reilusti aikaa itsensä kanssa olemiselle. Totuus oikeastaan on, että meidän ihmisten tulisi pystyä elämään rehellisesti ja aidosti joka ainoa päivä, omana itsenämme. Kuunnellen päivittäin sitä, mitä viisas sydämemme halajaa ja mikä oma sieluntehtävämme on. Harvalla se tuskin on stressin sietokyvyn rajamailla jatkuvasti keikkumista tai pakonomaisella kaavalla päiviensä toistamista itsensä väsyksiin, ilman tarkoitusta? On oltava mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan ja omia onnen pisaroitaan täällä elämämme merellä matkatessa. Täytyy olla tarpeeksi aikaa ja tilaisuuksia pysähtyä, ihan oikeasti pysähtyä, suorastaan tyhjän päälle miettimään, mitä haluaa ja millä sen uuden tyhjyyden täyttäisi. Se on äärimmäisen virkistävää ja antaa hyvän tilaisuuden löytää taas elämälle mahdollisesti hukassa olleen tarkoituksen tunteen.

Itse uskon, että elämä on tarkoitettu meille nautittavaksi ja pienten onnen pisaroidemme etsimiseksi. Voi sitä riemua, kun saa tanssia pulppuavien ilon hetkien kanssa ilman huolen häivää tai tuntea sydämessään aamulla rauhassa herättyään tuon pienen suloisen odotuksen, että mitäköhän mukavaa ihmeteltävää tämä päivä tuokaan taas tullessaan. Olo on kuin pienellä lapsella, joka leikkien ja uteliaisuudella katselee maailmaa, ilman jatkuvaa aikuisen ihmisen vastuuta ja suorittamisen tarvetta miljoonaan eri suuntaan. Tämän äärettömän voimaannuttavan tunteen olen itsestäni taas löytänyt ja huomaan kuinka paljon minussa onkaan energiaa tehdä ja innostua asioista, kun saan ja voin tehdä ne omasta inspiraatiostani käsin. Nautin ja elän täysillä tässä hetkessä ja odotan innolla tulevaa ja huomista, uskoen ja luottavaisin mielin.

Tässä seuranneena niin omaani kuin monien muidenkin elämää sivusta, olen havainnut, että tämän päivän maailma ei vain valitettavasti anna yleensä mahdollisuutta siihen. Totuus on, että se on vain harvojen ja valittujen etuoikeus. Jo koulumaailmassa lapsen utelias ja innostunut, leikkisä mieli tukahdutetaan vaatimusten ja suoritusten villiin viidakkoon. Hyvin usein ihmisyytemme mitataan tiettyihin lokeroihin sopimisella ja tiettyjen vaatimustasojen täyttymisellä. Niin se vain on, vaikka kauniissa korulauseissa annetaankin toisin ymmärtää.

Erilaisuutemme on oikeasti rikkaus, jota tulisi vaalia. Ihmisten tulisi saada elää omista innostuksistaan ja lahjoistaan käsin, omien kykyjensä mukaan, ei yhteiskunnan määrittelemien kankeiden pakonomaisten suoritteiden ja vaatimusten kautta. Joustavuutta ja luovuutta tarvitaan uuden maailman luomiseksi. Tietynlaista vapautta ja keveyttä, jotta ihmiset löytäisivät taas syvemmän ja sydämellisemmän tarkoituksensa ja voimansa, ja mikä tärkeintä, oppisimme luottamaan siihen. Itse uskon, että ihmisen luontaisin tarve ja kaipuu on ainoastaan rakkaus. Se on puhtain ja aidoin olemuksemme, sisimpämme. Paljon on vain maailmassamme tämä unohtunut ja moni asia vaikuttaa siihen, että rakkausminämme jää pimentoon tai vääristyy mitä kieroimmilla tavoilla. Maailmamme oirehtii, ja on hyvä, että nykyään tämä tulee onneksi yhä useammin näkyviin, jotta voimme alkaa tekemään asioille jotain. Onkin rehellisyyden ja läpinäkyvyyden aika.

Ja tämän myötä on myös hyväksyttävä se tosiasia, että ihminen on muutakin kuin hyödyke tai yhteiskunnan tuottava toimija. Totuus on, että ihminen on hyvin henkinen olento näissä maallisissa vaatteissa, vaatteissa, jotka alkavat olla tällä menolla liian raskaat meille kantaa. On aika päästää henkemme vapaaksi ja annettava sille se keveys, joka sille kuuluu. Uskon, että tämän myötä ihmiset kokevat ihmeitä ja maailmamme alkaa muuttumaan, pikkuhiljaa, paremmaksi paikaksi elää ja olla.

Näitä kaikkia minä taas jaksan miettiä ja puntaroida. Ajatukseni voivat äkkiseltään vaikuttaa jopa hieman korkealentoisilta. Vaan sitä se hengen vapaus ja keveys teettää. Kun voi olla sellainen, kun oikeasti on. : ) Olen suorastaan innostunut taas parantamaan omalta kohdaltani maailmaa ja antamaan tukeani ja välittämistäni parhaani mukaan omille lähimmille ihmisilleni. Ja se jos mikä, on varmasti yksi oman elämäni tarkoituksista. Kunhan voin tehdä sen syvästä rauhastani käsin ja saan välillä istahtaa ajan kanssa keräämään voimia itseni kanssa. Oikein suloistaa päivää kaikille.


-Sanna-



T A K A I S I N    B L O G I K I R J A A N