Täynnä tyhjyyttä

10.11.2020

Itsen tyyneyttä


On hyvä, jos osaa kokea tyhjyyttä itsessään ja elämässään. Toisinaan täytyykin olla niin. Kuinka sitten voi olla täynnä ei mitään? Itselläni se on sekoitus tylsyyttä ja odotusta. Se on tunne, että minulla ei ole mitään annettavaa eikä otettavaa. Mitään näettävää eikä koettavaa, kaikki on vain yksinkertaisesti tasan. En ole iloinen enkä surullinen. Olen kaikkinensa tyyni sekä rauhallinen ja jollain lailla odotan elämän seuraavaa aaltoa tulevaksi. Ja se on hyvä tunne, ilman pelkoa tai oletusta mistään. Tunnen, kuinka tyhjyys sisälläni värisee valmiina ottamaan vastaan uutta ja tiedän, että olen taas astetta viisaampi kuin edellisellä kerralla.

Tämä kiertokulku alkaa olla tuttuakin tutumpaa ja sen eri vaiheet ovat aina vain kotoisampia ja enemmän osa itseä ja omaa elämää. On hyväksynyt, että kaikki se kuuluu henkiseen kasvuun. On huomattavasti helpompi suhtautua ja ymmärtää, kun tunnistaa ne omakseen ja antaa niiden tulla ja mennä.

Joskus koin tyhjyyteni hyvinkin ahdistavaksi. Minua vainosi pakonomainen tarve täyttää sitä jollain, taistella tylsyyttä vastaan. En ymmärtänyt sen tarjoamaa lahjaa, en kokenut sen olevan osa itseäni. En itseasiassa tahtonut sen olevan osa itseäni.

Mutta nyt kun tiedän, että myös tyhjä voi olla ääriään myöten täynnä, ja että sillä on täysin oma paikkansa tässä kaikessa, ja minussa, on hyvin rauhoittavaa ottaa se vastaan. Kokea sen suoranainen meditatiivinen tasapaino ja äärettömyys, avaruudellinen aspekti. Täynnä tuntematonta ja tutkimatonta, koska on ajatellut, ettei tyhjyydessä ole mitään. Siinäpä vasta ajateltavaa!


-Sanna-



T A K A I S I N    B L O G I K I R J A A N