Valoa kohti

27.12.2020

Pimein aika takana


Pian vuosi vaihtuu ja matka kohti kevättä alkaa! No juu, ehkä vielä vähän talvea eletään ennen sitä, mutta se on enää pikku juttu. Samoin haluan uskoa myös muutenkin elämässä. On aika piristyä ja jatkaa uteliaasti sekä luottavaisesti kohti uutta vuotta. Paljon on tänä vuonna ollut "sisäistä siivousta" omassa itsessäni, ja puhdistus toki jatkuu, mutta jotenkin koen, että kulunut vuosi on opettanut sekä muokannut melko lailla suhtautumistani ja asennettani ottaa elämää vastaan. Tämä vuosi kun on kaikessa synkkyydessään antanut myös erityislaatuisen mahdollisuuden mennä itseensä, kasvaa ihmisenä ja oppia luottamaan. Ehkä jollain tavalla ne piintyneimmätkin uskomukset ja tavat ovat saaneet osakseen melkoista höykytystä! Siinä missä koko ihmisyys ja minuutenikin. Mutta on ollut erittäin tärkeää, että kaikki tuo piilotettukin pääsee päivän valoon, omaan tietoisuuteen tarkasteltavaksi. Ja tiukassahan ne siellä tosiaan ovat, eivätkä hetkessä avaudu saati katoa, mutta jo niiden tunnustaminen itselleen on suuri askel eteenpäin.

Tiedän, että elämässä saattaa tulla mullistaviakin muutoksia tulevaisuudessa vastaan, jos ei ulkoisesti niin ainakin sisäisesti, mutta luotan, että kaikki on aina tarkoituksenmukaista ja juuri oikeaa minulle siinä hetkessä, tarpeellinen omalla matkallani. Tuo luottamus omaan elämään ja itseensä kun on kaikkein tärkein ja olennaisin oppi ja taito, jota ilman on hyvin vaikea navikoida täällä elämän merellä yhtään mihinkään. Ja tuulien armoilla epävarmana ja pelokkaana ajelehtiminen kun ei enää houkuttele lain.

Olenkin äärettömän kiitollinen siitä, että olen saanut niin paljon uutta sisäistä luottamusta ja uskoa, uusia keinoja ja taitoa purjehtia. Enää en anna tuulenpuuskien horjuttaa matkaani, vaikka ne ehkä hetkellisesti keikuttavatkin ja saavat epäilemään suuntaani. Mutta melko nopeasti osaan jo korjata ohjausta ja tarvittaessa rauhoittaa paattiani kompassini ja oman Pohjantähteni avulla.

On niin lohduttava tieto, ettei ole yksin tällä matkalla, että aina löytyy apua ja vastauksia, kun on ne valmis näkemään, ottamaan vastaan ja hyväksymään. Ja hienoa on myös, että jos ei niitä vihjeitä aina itse heti huomaa tai hoksaa, elämä kyllä muistuttaa sitten tavalla tai toisella, ihan varmasti. Eikä se kyllästy tuomaan niitä tilanteina tai ihmisinä eteen yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes on oppinut niistä sen, mikä on tarkoitus.

Ja näin se on, että tästä on ilo jatkaa eteenpäin, kohti uusia seikkailuja. Oikein antoisaa ja löytörikasta uutta vuotta kaikille!



-Sanna-



T A K A I S I N    B L O G I K I R J A A N