Valoa pimeyteen

26.11.2020


Onneksi joulu lähestyy


Nyt alkaa olla pimein aika käsillä. Päivä ei valkene välttämättä ollenkaan. Itseäkin väsyttää koko ajan, eikä jaksaisi enää yhtään korona-uutistakaan nähdä eikä kuulla. Kyllästyttää. Haluaisikin vain vetäytyä talviunille ja sulkea kaiken sen pois, mitä pesän ulkopuolella tapahtuu. Ihan kaiken.

Mutta onneksi päivät ja viikot kuluvat siitäkin huolimatta ja joulu lähestyy kovaa vauhtia. Se tuo itselleni ainakin paljon kaivattua valoa ja lämpöä tähän pimeän keskelle. Taas saa koristaa kotiaan ja pihaansa omaksi joulun satumaakseen, tunnelmoida rakkaidensa kanssa kauniiden joululaulujen ja tuikkivien kynttilöiden äärellä. Muistaa ja tuntea sydämessään se rauha ja rakkaus, minkä kaikki tuo saa aikaan. Ja onhan joulunaika konkreettisestikin se taitekohta, josta taas pikkuhiljaa lähdemme valoa kohti. Ja se antaa kyllä paljon sydämeen uutta voimaa ja jaksamista.

Ja nyt on varmasti vielä tavallista tärkeämpää muistaa antaa itselleen aikaa, olla armollinen. Täytyisi yrittää löytää ja luoda niitä  hetkittäisiä ilon ja valon pilkahduksia omassa elämässään, omassa pienenevässä piirissään, jotta jaksaisi edelleen vain jatkaa rämpimistään tämän tahmean ja raskaan ajan yli. Moni meistä joutuu nyt pysähtymään, menemään itseensä ja etsimään jopa elämällensä aivan uutta suuntaa. Toiset joutuvat tekemään yksinkertaisesti kaiken mahdollisen vain pelkästään selviytyäkseen. Ja siksi tuleva joulukin voi olla monin tavoin merkityksellisempi ja tärkeämpi kuin pitkään aikaan. Ehkä voi olla myös helpompi löytää hiljaisuuden ja rauhan äärelle, kun paljon turhaakin riisutaan sen ympäriltä nyt pois.

Tahdonkin toivottaa lempeän suloista joulun odotusta kaikille. Pitäkäämme rauha sydämissämme ja herättäkäämme sieltä käsin joulun henki ja mieli. Valoa löytyy aina, kun on valmis sitä etsimään ja  pimeästäkin löytämään.


-Sanna-




T A K A I S I N     B L O G I K I R J A A N