Väsyttävä välitila

Elänkö omaa elämääni...


Turtunut ja kyllästynyt alkaa olla olotila tähän poikkeukselliseen ja epävarmaan arjen pyöritykseen. Ei sen puoleen, turtunut ja kyllästynyt olin kyllä jo ennen koronaakin tähän kaikkeen maailman menoon, etenkin työelämässä. Olenkin miettinyt, että entä jos tämä nykyhetki olisikin sellainen välitila. Entistä tyhjempi, harmittavampi, turhempi ja tylsempi, mutta toisaalta kaikessa tyhjyydessään kuitenkin tämä voisi pitää sisällään jotain äärimmäisen tärkeääkin. Nimittäin tämä aika pakottaa meidät kaikki väkisinkin jollain tasolla pysähtymään. Pysähtymään itsensä äärelle miettimään ja tarkastelemaan omaa elämäänsä. Nyt on jollain lailla, ainakin itselläni, ollut vähän niinkuin pakottava tarve nostaa taas kissa pöydälle ja päivittää arkensa tila. Mitä elämältään oikeasti haluaa ja onko se nykyisellään ollut lainkaan itsensä näköistä. Voisin vannoa, että monella meistä on enenevissä määrin tuo kokemus, että muuttaisi elämässään asioita ja olosuhteita paljonkin, jos vain voisi ja pystyisi.


Itse olen sitä mieltä, että maailma on jo pitkään kehittynyt monilta osin väärään suuntaan ja se kehitys on vain kiihtynyt koko ajan hurjaa vauhtia. Onkin ollut vain ajan kysymys, milloin jokin tulee ja ravistelee kunnolla tätä itsekkääseen ja ahneeseen, hyväksikäyttöön perustuvaa markkinataloutta, joka ei ole inhimillistä, luonnollista saati että se toisi meille ihmisille onnellisuutta. Ei millään muotoa. Tämä on melko jyrkästi sanottu. Mutta usein tuntuu, että suurin osa tavallisista ihmisistä on jollain tasolla pakotettu kuulumaan siihen suuren koneiston rattaisiin, sen tarpeita täyttämään, jokainen omassa oravanpyörässämme. Kuuliaisina olemme tietysti tyytyneet osaamme, jopa oman onnemme ja terveytemme kustannuksella. Tottakai, koska niinhän on aina tehty ja tullaan aina tekemään. Se kuuluu tähän systeemiin. Näin meidän on annettu lapsesta asti ymmärtää. Ilman mitään kyseenalaistamista, ilman mitään ajatusta, että voisiko olla muitakin vaihtoehtoja. Suurimmaksi osaksi toimimme, kuten meiltä odotetaan ja meille on opetettu. Kiltisti uskomme ja kunnioitamme auktoriteetteja, ainakin näennäisesti, vaikka olisimmekin sisimmässämme eri mieltä tai kaipaisimme toisenlaista lähestymistapaa. Kuulostaako tututulta?

Moni on toki jo myös ymmärtänyt tämän. Varsinkin nykyinen ihana nuorisomme ja lapset, jotka varmasti saavat tähän jo jotain muutostakin aikaan. Onneksi! He rohkeasti kyseenalaistavat ja ottavat asioista selvää, ennenkuin vain automaattisesti hyväksyvät "jonkun sanotun totuuden" omakseen. 

Vaatii paljon rohkeutta uskaltaa olla oma itsensä, sanoa oma eriävä mielipiteensä, lähteä kulkemaan omaa tietänsä "koneiston ulkopuolelle tai sitä vastaan". Jossain elämäntilanteessa se tuntuu melko mahdottomaltakin. Ei voi esimerkiksi perheellisenä vain irtisanoutua töistä ja pudottautua tyhjän päälle ilman huolta huomisesta. On rahallisia vastuita, jotka on vain pakko hoitaa, eikö vain? Ja tällaisen kaiken varaan tämä kaikki on ehkä laskettukin? Lieka on lassottu ja kiristetty tiukkaan. Se pitää meidät koneiston oravanpyörässä lie niin kauan, kun systeemi on tämä. Ja tämä on siis vain yksi esimerkki. Esimerkki, jonka kanssa olen itse paininut hetkinä, jolloin on tuntunut, että elämä jota elän, ei ole omannäköiseni lainkaan. Olen aina väsynyt ja teen vain rahan vuoksi tiettyjä asioita päivästä toiseen ilman, että sydän on siinä mukana.

Mutta näitä kaikkia on hyvä miettiä ja pohdiskella toisinaan. Kukapa haluaisi vain toimia automaattiohjauksella ilman mitään mieltä ja tunnetta siitä, että on oikeasti osa jotain merkittävää ja tärkeää. Että kuuluu johonkin, mistä voi olla ylpeä ja saa tunteen, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen, oikeasti, toinen toistaan tukien. Että saa tehdä sydämellä sitä mitä tekee, ihmisten ja itsensä, eikä systeemin vuoksi.

Toivon niin kovin, ettei korona pysäyttänyt meitä turhaan, vaan alkaisimme oikeasti luomaan taas inhimillisempää ja luonnonläheisempää maailmaa itsellemme ja lapsillemme. Että vääryys ja epäoikeudenmukaisuus joutuisi vihdoin kokonaisuudessaan päivänvaloon pois puhdistettavaksi antaen tilaa rehellisyydelle ja sydämen viisaudelle. Ilman rahan ja vallan vääristynyttä mahtia.


-Sanna-



T A K A I S I N    B L O G I K I R J A A N