Runokirjani


Löysin pöytälaatikostani näitä lähemmäs 20 vuotta vanhoja runoja ja mietelauseitani, ja ajattelin tuoda niitäkin päivän valoon pitkästä aikaa. On hassua lukea niitä itsekin nyt, kun aikaa on kulunut. Osin ne saavat ujouden punan nousemaan poskille, mutta toisaalta niistä huokuu myös se oma  aito eletty elämä ja etsivän ihmisen oivalluksien kirjo, jota koin, kun aloin ymmärtämään enemmän ja syvemmin tätä kaikkea. Ja kun aloin luottamaan omaan sisäiseen totuuteeni sekä näkemään itsensä kuuntelemisen ja rakastamisen tärkeyden olevan kaiken lähtökohta ja alku.


-Sanna-