Tietoa minusta


 Hei, minä olen Sanna. Tuiki tavallinen työssä käyvä suomalainen äiti ja vaimo. Lapset alkavat olla jo isoja, osa aikuisiässä ja kuopuskin nuoruutensa kynnyksellä, joten on ollut ihanaa huomata, että aikaa alkaa elämässä jäämään jo pikkuhiljaa itselleenkin. Sitä ns. omaa aikaa, josta niin monet kerrat on silloin ruuhkavuosina haaveillut. Ja nyt, kun sitä olisi enemmän tarjolla, ei oikein tiedäkään, että mitä sillä tekisi.

Olen rehellisesti sanottuna enimmäkseen omissa nurkissa touhuileva kotihiiri. Viihdyn nykyään liiankin mielelläni itsekseni, oman perheeni parissa. Rakastan rauhaisaa reviiriäni ja retriittiäni, varsinkin silloin, kun maailman meno ahdistaa. On ihanaa voida kääriytyä lämpöiseen torkkupeittoonsa, vaikka rankan työpäivän jälkeen. Tai saada terapoida mieltään pihan istutuksien ääressä tai vain kuljeskelella luonnossa ihailemassa sen suurta kauneutta kaikkine ihmeineen. Ei ole parempaa terapeuttia tai pyhempää temppeliä kuin esimerkiksi tuulen humina metsän puissa, kevätlintujen laulu pihamaalla tai laineen liplatus järven rannalla. Ja sen kaiken jakaminen läheisimpien ja rakkaimpien ihmisten kanssa.

Olen myös aina ollut sisimmässäni suuri pohdiskelija ja elämän totuuksien etsijä, herkkä runosielu, joka rakastaa henkisyyttä ja arjen pieniä kauniita asioita. Vaikka se kaikki usein jääkin piiloon elämän karun suorittamisen ja selviytymisen alle, tiedän, että syvällä sydämessäni kannan kuitenkin aina tuota sieluni korkeampaa valoa ja voimaa mukanani. Ja kaipuuta rauhallisempaan, yksikertaisempaan ja luonnonläheisempään elämään, josta huokuu kunnioitus kaikkea ja kaikkia kohtaan. Tuntuu, että iän myötä tuota kaikkea arvostaa aina vain enemmän ja siitä tulee päivä päivältä tärkeämpi ja merkittävämpi osa itseä ja omia unelmia.

Toivon, että sivuillani onnistun näitä tunnelmia ja mietteitäni myös sinulle jakamaan ja välittämään. Korostan kuitenkin, että kaikki kirjoittamani on ainoastaan ja vain omia ajatuksiani ja pohdintojani, tähänastisen elämäni kokemuksia ja tuntemuksia. Ei mitään sen kummempaa.

Nykyään maailmassa on tarjolla paljon kaikenlaista ja haluan kannustaa kaikkia olemaan avoimia. Mutta toki tarkkana kannattaa myös olla ja valita vain se, mitä oma sydän pitää viisaana ja oikeana ja mikä tuottaa sille iloa ja oivallusta. Että se, mitä mukanaan kantaa, resonoisi aina samalla taajuudella itsensä kanssa. Meidän kaikkien kun tulee kuitenkin itse etsiä se "oma totuutemme", oman elämämme matkan varrelta. Sillä harvoin sitä täysin valmiina eteemme kerralla tuodaan. Ja hyvä niin. :-)